DIY hunajashampoo

Kauneudenhoito luonnon antimin on kiehtovaa. Päätin kokeilla netistä löytämääni hunajashampoon reseptiä. Se on varsin yksinkertainen:

1 rkl hunajaa

3 rkl vettä

Olen nyt pessyt kertaalleen hiukseni hunajalla. Sekoitin hunsun lämpimään veteen ja suihkuttelin suihkepullon avulla seoksen kasteltujen hiusteni tyviosiin. Sitten hieroin päänahkaani auttaakseni hunajaveden leviämistä. Olennaista ei ollut saada pesuainetta latvoihin.

Hiukseni näyttivät kuivuttuaan puhtaammilta kuin ennen hunajapesua. Ne näyttivät ehkä normaalia möyheämmiltä. Ne eivät tuntuneet sokerisen lismaisilta niin kuin ehkä olisi voinut olettaa. Mutta eivät ne nyt mitenkään putipuhtaat olleet. Ja nyt noin vuorokausi pesun jälkeen päänahkani on hieman rasvainen.

Hunajashampoo ei ole kaikkia varten ja usein sen käyttö vaatii murroskauden, jonka aikana hiukset eivät tunnu niin puhtailta kuin sitten ehkä pidemmän käytön jälkeen. Toiveissani siintää entistä hyvinvoivempi päänahka, entistä pidemmät pesuvälit ja ylipäätään siirtyminen kemikaalittomaan hiustenpesuun. Nyt kesälomalla voin rauhassa testailla hunajashampoota. Toivottavasti koulun alkuun mennessä pesutulokset ovat parantuneet, että kehtaan olla ihmisten ilmoilla. Raportoin lisää kun raportoitavaa on. :)

Suunnittelemani ja valmistamani pikkulaukut

Olen suutariopiskelija. Koulussani on pyörähtänyt käyntiin osuuskuntatoiminta. Lisäksi otin ylimääräisenä nakkina TOY-kurssin (työssäoppiminen yrittäjänä). Se mahdollisti sen, että sain olla pari viikkoa kesäloman alussa puuhimassa koululla omia myyntituotteitani. Menen myös koulun jatkumista edeltäväksi viikoksi ahkeroimaan.

Otin kuvia joistain suunnittelemistani ja valmistamistani pikkulaukkusista. Toivottavasti tykkäätte. :) Kaikki päällys- ja vuorimatskut ovat nahkaa.

Jalkapalloilija hiuksissa

Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa kerrotaan varsin taitavasta parturista. Rob Ferrel nimittäin osaa leikata hiuksiin vaikuttavan hienoja muotokuvia vaikkapa jalkapalloilijoista. Siilitukka voi siis lyhyydestään huolimatta olla hyvinkin moni-ilmeinen.

Itsellä ei ole mitään futareita vastaan, mutta muotokuvaleikkaus hedussa ei ole minun juttuni. Se on sitten eri asia jos joku herkkupalapelaaja haluaisi silitellä kutrejani. ;) Kukin ottaa jalkapalloilijan hiuksiinsa omalla tavallaan. :)

Puikkokihartimella kikkurat klipsipidenteisiin

Useimmiten kiharran klipsipidenteet irtonaisena eli silloin kun niitä ei ole vielä kiinnitetty omiin hiuksiin. Toki lisähiukset voi käsitellä myös silloin kun ne on jo asennettu omien hiusten sekaan. Tämän postauksen opetusvideo on siitäkin hyvä, että siitä näkee puikkokihartimen käyttötekniikkaa. Joka on siis hyvä sisäistää ennen kuin alkaa kihartamaan omaa hiuskuontaloansa.

Käyvätkö koira ja omistaja samalla kampaajalla? :)

Lämpenen monenlaiselle huumorille. Yksi hauskimmista naurun lähteistä on videot, joilla esitellään koiria, jotka näyttävät aivan omistajiltaan. Ehkä se vaan on niin että ihmistä miellyttää tutunnäköiset piirteet. Kyllä minäkin valitsisin itseni näköisen koiran, jos olisin sellaista hankkimassa. Chihuahua olisi kiva. Pukisin sen värikkäisiin pikkuasuihin, jotka mätsäisivät mamin asuihin. No, ehkä en kuitenkaan. :) Mutta siis, tässä teille videopätkä koirista ja omistajista, jotka ovat kuin kaksi marjaa.

Klipsipidenteet rosvonpelättimenä :)

Täällä vahdin minä. :)

Menin varanaisena Iskelmäfestareille äidin seuraksi. Torstaina illalla ajeltiin sinne ja varhain tänään sunnuntaina köröteltiin poies. 

Olen joutunut varkauden kohteeksi monasti. Minut on ryöstetty kadulla, pyöriäni on viety useampi ja asuntooni on murtauduttu. Tällaiset kokemukset jättävät jälkeensä ainakin pienen pelon omaisuusrikoksen tapahtumisesta uudestaan. Vaikka aihe sinänsä on vakava, niin hieman kieli poskella toteutin rosvonpelättimen Patalahden festariasuntoomme.

Laitoin arvokkaampia matkatavaroitani peittojen alle "nukkumaan". Sitten asettelin tyynylle klipsipidenteistäni unikeon hiukset. Ja siinä se oli, kotitekoinen rosvonpelätin! :) Ja hyvin se toimi, koska mitään ei viety koko festariaikana. ;)

Herbatint -hiusvärin käyttökokemus

Annoin värin vaikuttaa ensin tyvessä ja käsittelin sitten pituudet ja latvat.

Ostin pitkä tovi sitten Ruohonjuuri -liikkeestä kaksi pakettia Herbatint -hiusvärejä. Sekoitin 2N ja FF4 vaihtoehdoista värimassan itselleni. Pistin kumpaakin 30 ml ja lisäksi hapetetta 60ml. En tykkää käyttää perusruskeita, joten yleensä sekoittelen haluamani sävyn. Tässä tapauksessa violetin sävyn (FF4) tehtävä oli tuoda kylmää vivahdetta perusruskeaan (2N). 

Silloin pitkä tovi sitten käytin puolet Herbatint värjäysaineistani. Päänahkani kuivui reippaasti ja toipui vasta useiden päivien kuluttua. Yleensä päänahkani voi ihan hyvin värjäilyjen jäljiltä. Olen värjäillyt hiuksiani toisella värisarjalla tässä välillä, mutta päätin nyt sitten käyttää loput Herbatintit pois makaamasta. Ja kyllä, päänahkani on taas kuiva. Ja ei, en tule enää koskaan värjäämään hiuksiani Herbatint -väreillä.

Positiivista Herbatint -kokemuksessani oli se, että itse väritulos oli mieleinen. Olen pistänyt merkille, että ei-ammattilaisvärit antavat monasti epätasaisia lopputuloksia kuluttajille (ja tiedän kyllä syyt että miksi). Itse olen käyttänyt aikojen saatossa kolme pakettia ei-ammattilaisvärejä omaan tukkaani. 

Haluan myös sanoa, että Herbatint ei ole mikään luomutuote, vaikka sitä voikin ostaa Ruohonjuuresta. Kemikaalikimara -blogista löytyy mielenkiintoisia postauksia aiheesta. Kirjoittaja, Anja Nystén, on kemiantekniikan diplomi-insinööri, joka työskentelee ympäristönsuojeluun liittyvien projektien parissa.

Viherpestyä Herbatint -hiusväriä Ruohonjuuresta ja Ekolosta

Hiusvärien viherpesu