Annica ja kahdeksikkonuttura

Annica

Ohjeet

1. Tee läppä ja neljä erikoisponnaria.

Huom! Erikoisponnareita ei ole pakko tehdä. Voit tehdä myös neljä tavallista matalaa ponnaria samoille kohdille. (Tämän postauksen kampauksessa on vain hyödynnetty pohjalla ollutta kampausta, joka antaa kyllä lisävolyymia nutturalle.)

2. Nosta erikoisponnarit ylös kuvan mukaisesti. Pinnitä ne paikoilleen siltä matkalta, jossa hiusta on kieputettu ponnarin varteen.

3. Käsittele jokainen neljästä kantaponnarista erikseen. Eli ota käteesi vapaana oleva hiuslatva ja muotoile siitä kahdeksikko. Siis ensin teet alkupäästä silmukan, joka asettuu ylimmäiseksi. Sitten teet loppupäästä silmukan, joka asettuu alimmaiseksi. Kiinnitä pinneillä tai hengettömillä pinneillä. Voit vielä lopuksi venytellä ja töniä kahdeksikkoja parempiin asentoihin jos tarvetta on.

4. Koristele nuttura vaikkapa hengettömien päissä killuvilla helmillä.

5. Läpänkin voi koristella hengettömien päissä killuvilla helmillä. Voit taiteilla vaikka samanlaisen hienon helmimuodostelman kuin mitä kuvassa on. Upota hengetön kerrallaan hiuksiin ja helmi jää paistattelemaan päivää hiusten pinnalle. :)

Annica ja rento kalanruotoletti oikealla puolella

Annica

Ohjeet

1. Tee jakaus tai jaottelu etuosan hiuksiin. Linkin takaa löytyy viisi ihanaa tapaa stailata etuosan hiukset (Annican etuosa tässä postauksessa on pidemmälle viety versio toka vikasta vaihtoehdosta)

2. Luo hiuksiin volyymia. a) lakkaamalla hiukset kauttaaltaan kevyen pidon lakalla. b) laittamalla volyymisuihketta tai -voidetta c) pitämällä jättitarrarullia d) tekemällä muotoiluraudalla laiskaa lainetta. Annicalle tehtiin juurikin laiskaa lainetta.

3. Annicalle muotoiltiin kuvanmukainen "läppä". Apuna käytettiin kampaa, painaumia jättämättömiä klipsejä ja lakkaa. Kun lakka oli kuivunut, klipsit otettiin pois. Lopuksi "läppä" harjattiin lopulliseen muotoonsa ja lakkaa lisättiin.

4. Tarvittaessa voit tupeerata kevyesti hiusten tyven kauttaaltaan. Siis myös etuosan hiukset, jos siltä tuntuu.

5. Tee kalanruotoletti. Rähjää sitä venyttelemällä ja nyppimällä. Kiinnitä hiuslenksulla. 

Kuituhiusletti pantamaisena koristeena

Ei haittaa vaikka sinua ei olisi siunattu superpaksuilla hiuksilla. Irtoletin avulla saat näyttävän pannan,  joka vaikuttaa omista hiuksista tehdyltä.

Ohjeet

Tämä irtoletti on purettu kampauksesta ja siksi se on jo hieman siipeensä saanut. Seuraavaa käyttökertaa varten letin voi palmikoida uudelleen.

1. Ota kuituhiuspuntti. Älä irroita kumilenkkiä, joka jakaa tasamittaiset hiukset keskeltä kahteen yhtä pitkään osaan. 

2. Letitä kuituhiuspuntti aloittaen kumilenkin kohdalta. Eli kun roikutat hiuspunttia kuminauhasta niin roikkuvasta hiusmassasta tulee tehdä kolme yhtä paksua osiota. Niistä muodostat sitten letin, jonka latvaan pistät hiuslenksun. 

Vinkki: Jos haluat laihemman letin niin käytä vain osa puntin hiuksista.

Vinkki: Jos haluat pidemmän letin niin irrota kumilenkki ja aloita letittäminen jommasta kummasta äärilatvapäädystä. Molempiin päätyihin tulee pistää lenksut purkautumisen estämiseksi.

Tadaa! Olipas taas helppo ja nopea hiusvinkki! Ja lopputulos on IHANA!

3. Tee lyhyt sivujakaus. Tee kasvoille "läppä" etutukkamaisen alueen hiuksista. Suuntaa läpän takana olevat hiukset taakse. Voit kevyesti tupeerata ylähiukset, silloin irtoletti on helpompi kiinnittää tukevasti.

4. Aseta kuituhiuksista tehty irtoletti pantamaisesti omien hiustesi päälle. Kiinnitä se ensin koko mitalta muutamalla pinnillä. Tulita sitten niin paljon pinnejä että letti tuntuu tukevasti kiinnitetyltä. Pinnejä kannattaa laitella myös ristikkäin niin sitten letti ei ainakaan valu paikoiltaan. 

Huom! Ole tarkkana kun kiinnität letin päätyjä. Niitä ei voi kiinnittää ihan korvien taakse tai saat aikaiseksi hörökorvat. Voit vaikka pitää hiuksia matalalla ponnarilla ja sitten kiinnittää letin päätyineen. Päädyt kiinnitetään siis hiusrajalle. Vapauta ponnari, silloin aukinaisiksi jäävät hiukset peittävät alleen irtoletin päädyt. 

Leijonahurmaa! Ou jee!

Jääkiekon MM-kultamitalijuhlat Tampereella, wuhuu!

Maanantaina 23.5.2011 30 000 iloista ihmistä juhli Tampereen keskustorilla Suomen jääkiekon MM-kultaa. Tunnelma oli tiivis, mutta kaikilla oli hauskaa.

Kiekkofanin selässä lukee komea finaalipelin lopputulos: Suomi 6 - Ruotsi 1.

Illan esiintyjäkaarti

Illan esiintyjäkaarti: Pate Mustajärvi, Pantse Syrjä, Lovex, Dave Lindholm, "Tasavallan Presidentti" alias näyttelijä Lari Halme, Maamme-laulun esittäjät Ville Liimatainen ja Jonne Aaron sekä juontaja Sami Hintsanen. Suurin mielenkiinto kohdistui luonnollisesti Suomen MM-kultajoukkueen paikalla olleisiin edustajiin.

Me ollaan sankareita kaikki. Me ollaan leijonia kaikki. Me ollaan voittajia kaikki. On hienoa miten tavallinen kadunmies ja -nainen voi ottaa Suomen voiton omakseen ja tuulettaa oman Pojan kanssa.

Uusi Leijonalaulu mielessä

Olen rakentanut viime päivät omaa Leijonalaulua. Iltalehti pyysi ihmisiä lähettämään heille omia sanoituksia (melodia ajatuksiakin sai olla) ja tartuin haasteeseen. Tosin huomasin tänään myöhästyneeni, sillä Leijonalaulujen top kolme oli jo valittu. Voi kettusen kettu! Varsinaista deadlinea ei oltu annettu.

Faktahan on se, etten seuraa jääkiekkoa yhtään. Kultamatsin edistymistä tosin seurasin netin välityksellä. Olen niitä, joiden lätkäinnostus herää tasan silloin kun MM-kulta napsahtaa pöytään. Minun piti siis tehdä aika paljon taustatyötä raapiessani kiekkokansaan vetoavia sanoitusideoita kasaan. Luin tärkeimmät ja ajankohtaisimmat kiekkouutiset, kuuntelin YouTubesta vanhat jääkiekkobiisit ja Mertarannan selostuksia. Katselin myös pelien huippuhetkiä. Haastattelin jääkiekkofania, itseasiassa veljeäni. Sitten aloin kirjoittaa ylös iskeviä sanoja ja lauseita, joiden ympärille voisi rakentaa kokonaisen biisin. Osallistuin Tampereen Jello-juhliinkin suurelta osalta siksi, että pääsisin tunnelmaan ja leijonafanin pään sisälle.

Jäin vaiheeseen, jossa olisi pitänyt valita näkökulma. Kirjoittaako me-hengestä ja yhteisestä kultahurmiosta vai alleviivatako voittajan erinomaisuutta suhteessa vastustajiin? Rinnastaako MM-kulta omaan kultaan eli rakastettuun? Nostaako esiin pelien huippuhetkiä, -lausahduksia ja -pelaajia? Tehdäkö Leijona laulusta suomalaisuuden ja sisukkuuden ylistys? Saapi nähdä teenkö Jello-biisini valmiiksi, kun on tässä muutakin kiirusta ja se skaba nyt meni sivu suun.

Leijonakuvaa mä metsästän, tahdon saada hyvän!

Kello seitsemältä olin kaupungintalon edessä ja siitä etenin sisukkaasti kamerani kanssa kohti esiintymislavaa. Oli aika haastavaa metsästää tungoksessa kunnon kuvia. Piti mennä ihan äärivarpaisilleen kuin balettitanssija ja räpsäistä toivoen ettei otos tärähdä. Käsittääkseni sain ikuistettua Sami Lepistön tuuletuksen Pojan kanssa. No, eihän tuo ole vielä mitään. Eräs tyttö kotikyliltä julkaisi facebookissa yhteiskuvan hänestä ja Leppiksestä jatkoilla. Toiset meistä ovat todella armoitettuja! Vähänkö olen kade!

Leijonaa mä metsästän, tahdon saada Lepistön tai Ruudun tai Jaakolan tai...

Olen saanut sen käsityksen että ihmejunnu "ilmaveivi" Granlund ja voittoisa MM-kapteeni Koivu ovat naisten suosikkileijonat. Minun huomioni liimautui kylläkin maanantaina Sami Lepistöön. Voin ihan hyvin antaa MM-kisojen suurimmat sankarit muille ja keskittyä omaan Leppikseeni (ettehän pilaa fantasiaani kertomalla Samin mahdollisesta tyttöystävästä). Tänään kävin läpi koko joukkueen pelaajien kuvat ja huomasin että Leppis ja Ruutuhan ovat kuin kaksi marjaa. Älkää siis välittäkö jos väitän kuvanneeni toista ja kuvassa onkin se toinen marja. Niin tosiaan, halusin antaa kaikille pelaajille mahdollisuuden nousta seksisymbolikseni. Kuvittelin että yksi olisi selkeästi ylitse muiden, mutta huomasin lopulta kuolaavani puolta joukkuetta.

En voi lakata kysymästä itseltäni seuraavia kysymyksiä: Miksi en koskaan seuraa urheilu-uutisia? Miksi lehtien urheilusivut ovat minulle vain pesän sytykettä? Miksi käännän aina nopeasti kanavaa jos TV:stä tulee urheilua? Miksi käyn niin harvoin urheilutapahtumissa? Niin harvoin olen hyödyntänyt mahdollisuudet lepuuttaa silmiäni urheilumaailman hunkseissa. Tähän asiaan tulee kyllä muutos. Suomen jääkiekkomaajoukkue avasi silmäni. Urheilu ei ole epämielenkiintoista. Urheilussa oleellisinta on jumalaiset miesvartalot sekä nassut ja ehkä voittokin. Kiitoksia Leijonat, teidän ansiostanne rakastan jääkiekkoa! Olen ihan lätkässä Lepistöön...öö siis tarkoitan että olen lätkässä lätkään. :)

Jos siis voisin elää viime maantain uudestaan niin eläisin sen leijonan metsästyksen hengessä. Leiriytyisin puoli vuorokautta ennen h-hetkeä aivan esiintymislavan eteen, enkä antaisi sadesään haitata. Tekisin kaikkeni että "Leppis, tuletko miehekseni" -kyltti pysyisi kuivana. Kun kiekkoleijonat vihdoin saapuisivat hartaan odotuksen jälkeen, huutaisin teinityttöjen kuoron mukana: " Paidat pois! Paidat pois!". Ja jos jellot eivät suostuisi näyttämään rintakarvojaan, antaisin toisen vaihtoehdon huutaen: "Housut pois! Housut pois!". Ja MM-voitonjuhlan lopuksi menisin naimisiin Sami Lepistön kanssa remontin alla olevassa vanhassa kirkossa. Ja sitten me eläisimme elämämme onnellisina loppuun saakka. Sen pituinen se. :)

Ei, se en ollut minä joka piteli "Lätkävaimo matskuu" -kylttiä. Tai mistäs sen tietää. ;)

Saimme ottaa kuvan jonkun innokkaan lätkäfanin auton päällä.

Jatkot Joonaksen ja Rikhardin eli "Antti Pihlströmin"  kanssa

Juhlallisuuksien jälkeen tapasin äitini, joka otti päivän lookistani kuvat. Katselin hetken ympärilleni ja kun olin jo lähdössä kipsuttelemaan Pispalaan niin törmäsin veljeeni Rikhardiin ja hänen ystäväänsä Joonakseen. Lopulta päädyin hengailemaan pitkälle yöhön poikien kanssa. Ja kuvia tuli räpsittyä taas aika lailla. 

Oli aika mahtavaa kun tuntemattomat ihmiset halailivat toisiaan kultahuumassa. Sitä minä kutsun me-hengeksi! No ok ilta ei ollut ihan yhtä juhlaa sillä kaiken maailman pulsuista tuli meille maanvaiva. He suunnistivat silmät kiiluen poikien alkomahoolijuomapullon perässä anellen hörppyä.

Kaikkialta kuului: Det glider in, det glider in...Poika saunoo. Meidän Poika on tullut kotiin...Mikä sieltä tulee, sieltä tulee maali! Taivas varjele! Ihanaa Leijonat ihanaa! Juteltiin tsiljoonien ihmisten kanssa, eikä vähiten siksi että puolet sekoittivat pikkuveljeni Antti Pihlströmiin. Rikhard oli haluttua seuraa. Yhteiskuvia otettiin, nimmareita jaettiin. Itse lähdin suhteellisen aikaisin kotiin, mutta Pihlström kakkonen jäi vielä juhlimaan faniensa kanssa. :) No joo, kyllä ne ihmiset varmaan huomasivat että nyt ei ole ihan aito Antti kyseessä, mutta ajattelivat että meneehän tuo kopiokin paremman puutteessa. :)

Kuituhius kuuluu joka tytön perustarpeisiin

Ostin tämän synteettisen kuituhiuspuntin kirpparilta eurolla.

Alkusanat:

Niin lyhyt kuin pitkähiuksisetkin voivat tehdä itselleen hienoja, isoja ja mielikuvituksellisia kampauksia synteettisestä kuituhiuksesta. Kuituhius voi olla valkkina piilossa omien hiusten sisällä tai koristeen ominaisuudessa esillä pintatukkana. Ensisijaisesti kannattaa hankkia mahdollisimman lähellä omaa väriä tai omaa pääväriä olevia kuituhiuksia. Piristettä tai isonkin kontrastin antavia värejä kannattaa hankkia. Synteettinen kuituhius on niin halpaa, että sitä voi hankkia surutta isot kasat. Isoja satseja ostaessa saa yleensä paljousalennusta. Tulen jossain vaiheessa esittelemään teille myös kuvin ja ohjein mitä kaikkea superhienoa synteettisestä kuituhiuksesta voi tehdä! Ou jee! :)

Synteettisestä kuituhiuksesta voi tehdä:

- Kiinteitä pikkulettejä omien hiusten lomaan, toki isojakin voi tehdä.

- Irtolettejä, irtopunoksia, irtonutturoita, irto-otsiksia, irtohiuspantoja. Nämä voivat olla kiinteitä rakennelmia, jotka kiinnitetään sellaisinaan omiin hiuksiin. Nämä voivat olla myös jokaisen kampauksen kohdalla erikseen rakennettavia osia.

- Hiusvalkkeja (esim muodoltaan puolipallo, munkki, banaani, kahdeksikko). Hiusvalkki on siis omien hiusten sisällä käytettävä kokoa, näköä ja muotoa antava täytepalanen.

Huom! Käyttöikä vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Aukinaisena käytetty hamppuuntunut matsku kelpaa enää lähinnä valkiksi. Kiinteiksi leteiksi tai nutturoiksi muovattuja muovikutreja voi käyttää aina ja aina, kunhan niitä välillä vähän siistii.

Synteettistä kuituhiusta on saatavilla:

- Esim itämaisissa kaupoissa. Hinta on noin n. 5-8 € / puntti

-  Monissa eri väreissä ja sävyissä. Puntit voivat olla yksivärisiä tai monivärisiä. Toki erivärisistä punteista voi tehdä mieleisensä sekoituksen. 

- Suorana, laineikkaana, kiharana, nuudelina.

Synteettisen kuituhiuksen ominaisuuksia:

- On muovia, ei voi siis kuumakäsitellä samalla tavalla kuin aitohiusta. Sulaa. 

- Ei voi värjätä.

- Takkuuntuu nopeasti ja helposti, eli avopidenteinä hyvin lyhytikäiset. 

- Pesu ei oikeastaan tarpeellista eikä myöskään suositeltavaa (paitsi kun kyseessä on kiinteät pikkuletit, mutta silloinkin tulisi pestä lähinnä päänahkaa ja hiuspituuksia lyhyeltä matkaa). Syntsyhiuksiin en käytä muotoilutuotteita, pinnit ja hiuslenksut rules!

- "Tyvestä latvaan" tasavahvaa.

- Kiilto on yleensä muovimainen ja epäluonnollinen. 

Huom! a) Yleensä kampauksissa pyritään yhtenäiseen kiiltoon. Eli siihen että kampaus on kauttaaltaan samalla tavalla mattaa tai kiiltelevää pinnaltaan. Nykykampauksissa kuitenkin usein näkee, että esim päänahan myötäiset hiukset ovat kiiltoisia ja ponnari on mattapintainen. b) Kun teet kampauksen vaikkapa omatukka- ja muovitukkaleteistä niin saat kivan vaihtelevaa epätasaista pintakiiltoa tai jopa kiillottomuutta.

Tältä synteettinen kuituhiuspuntti näyttää pakkauksestaan riisuttuna. Kun kumilenkin poistaa, käsiin jää  tasapitkän hiusnipun keskikohta.

Lookkini Leijonien kultajuhlissa Tampereella 23.5.2011

Hyvä Suomi! Hyvä Leijonat! Hyvä me!

Hiukset: Pohjalla isosti klipsipidenteitä. Jakaus ja viimeistelysuunnat kuvien mukaisesti. Päälliosa tupeerattu. Sivuhiukset kiedottu takana yhteen koristeellisesti ja pinnitetty paikoilleen. Kasvoja kehystämään jätetty aukinaista huitulaa.

Meikki: Tummat ja sumuiset kissansilmät, muutoin suhteellisen luonnollista värimaailmaa.

Kauluspaita: United Colors of Benetton, 2nd Hand 10 €

Tikattu nahkatakki: Rocawear, Miamista poistomyyntitukusta n. 60 €

Farkut: Lee, Noin 7v sitten Hesan Itäkeskuksen kauppakeskuksesta, en muista hintaa

Kuminauhavyö: ?, 2nd Hand 2 €

Kivi/Hopeakorvikset: Meksikosta matkamuistona, 20 €?

Kengät: Ecco, 2nd Hand 20 €

Mallikuvaus: Elu

Kuvakäsittely: Vivi

Pitkien hiusten lumovoimaa! Jiihaa!

Hiukseni näyttävät ihanan huolettomilta ja hetkessä viimeistellyiltä. Todellisuudessa niiden laittamiseen meni hetki jos toinenkin. Ah, miten kaunis ja vetävä lopputulos! :)

Konserttitukkani: Isosti klipsipidenteitä

Olen taas mennyt olosuhteiden pakosta syvemmälle harrastuksessani valokuvata itse itseäni. Viritin isältä lainassa olevan kolmijalan kohdilleen ja napsin kuvat ajastuksella. Tarkennuksen kanssa oli hieman ongelmia.

Itsevarmuuden salaisuus: megatukka

Halusin näyttää upealta Tampere-talon torstaisessa klassisen musiikin konsertissa. Tunnen oloni kaikkein itsevarmimmaksi ja haluttavimmaksi paksussa ja pitkässä lisäketukassa. Tinttasin oman tukkani lomaan tummia 60-senttisiä ja hieman vaaleampia 45-senttisiä klipsipidenteitä. Pitkät tulivat niskaan ja lyhyet niiden ylle. Sitten kävin latvat läpi muotoiluraudalla saavuttaakseni hieman äksöniä ja häivyttääkseni eri pituisten ja sävyisten hiusten rajoja. Omassakin tukassani tyvi on latvoja tummempi. Häivytin tyvikasvua epämääräisellä jakauksella, tupeerasin päälliosaan korkeutta ja rakensin sivuläpän. 

Säästövinkkejä

Olen muuten askarrellut kaikki tämän postauksen pidenteet hiusnauhoista omilla pikku kätösilläni. Itse tehden säästin  isosti. Säästö se on isokin säästö! :) Ja pakko se on tähän jatkoksi vielä mainita, etten maksanut hiusnauhoistakaan paljoa mittään kun ostin ne Mexico Citystä. Ostakaa tekin siis matkoiltanne halvemmalla hinnalla niitä hyödykkeitä mitä muutenkin ostaisitte tai haluaisitte ostaa jos hinta olisi kohtuullisempi. Sanokaa ei kaiken maailman pilipalimatkamuistokrääsälle.

Viettelevä katse.

Viaton katse.

"Sumurajaukset" ja kissansilmämuoto tekevät sexyn katseen. Kulmiksia, poskia ja huulia väritin vain kevyesti niin silmät pääsivät oikein pomppaamaan esille. Eikä voi sanoa että näyttäisin meikkipytyltä vaikka ehostusta onkin aika runsaasti. 

Juhan seuralaisena Tampere Filharmonian konsertissa + höpöttelyä

Kausi-istumapaikat ovat niin näppärässä sijainnissa, että olemme aina ekana kahvijonossa. Muut joutuu odottaan. :)

Pääsin eilen Juhan seuralaisena nauttimaan Tampere Filharmonian konsertista Tampere-talon Isossa salissa. Juhan perheellä on kausikortit. Minä onnekas pääsen kuuntelemaan klassisen musiikin konsertteja silloin jos molemmilla vanhemmilla on muuta menoa. 

Juha on itseasiassa lukioaikaisen parhaan ystäväni Annan pikkuveli. Perhe ******** koirineen päivineen on ollut iso osa elämääni vuodesta -97 alkaen. Kaikki perheenjäsenet ovat kultaisia ihmisiä, jotka ovat rikastuttaneet elämääni monin eri tavoin. Juha soitti viulua ylioppilasjuhlissani ja hän on useasti pitänyt minulle yksityiskonsertteja. Hänestä tulee ammatti viulisti.

Konsertti itsessään oli parhaita kokemiani klassisen musiikin konsertteja. Meille esitettiin Ludwig van Beethovenia ja Felix Mendelssohnia. Solistina oli uskomaton viuluvirtuoosi Stefan Jackiw (s.1985). Täytyy sanoa että jos kyseinen viulistihurmuri soittaisi sulosointuja ikkunani alla niin avaisin oitis ikkunan. Sitten pudottaisin Tähkäpää-lettini Stefanin köydeksi, jota pitkin hän voisi kivuta luokseni. :) On se kyllä hämmästyttävä juttu, miten jotkut saavat soitollaan kaikki hurmiotilaan. Silloin ei soi vain soitin vaan myös soittajan sielu. 

Huomaan usein että ajatukseni karkailevat omille teilleen. Eilenkin nautin kovasti konsertista, mutta mieleni pyöritteli myös off topic -aiheita. Kapellimestari Hannu Lintu liikkuu niin eläväisesti musiikin tahtiin että hän voisi julkaista oman keppijumppavideon. Se olisi ihan varmasti parempaa settiä kuin joku lasten Leipuri Pulla -satujumppa. Ja kun sitä oikein miettii niin en ole kyllä koskaan nähnyt ylipainoista kapellimestaria. Hannu voisi siis julkaista myös elämäntaparemontti kirjan nimeltä: Liiku ja Syö kuin Lintu -painonhallintaa musiikin avulla. :)

Ja sitten on se ikuisuuskysymys: Minkä instrumentin soittajat ovat seksikkäimpiä? Oma viulistifiksaationi onkin tässä jo tullut esille. Kerrotaanpa vielä yksi parhaista muistoistani Lontoon Covent Gardenilta 90-luvun loppupuolelta. Olin seuraamassa katumusikanttien esityksiä, vaikkakin esitysspotti oli kellaritason montussa, jota ympäröi ykköskerroksen kaide. Kolmen tyypin poppoo soitteli siinä ihanasti ja silmäni oikein lepäsivät tummatukkaisessa viulistissa. Yhtäkkiä hän alkoi soittamaan vain minulle, ah mitä katsekontaktitulitusta! Muu yleisö kääntyi oikein katsomaan, että kenetkä se viulisti-ihanuus oli bongannut. Pitihän sitä sitten käydä pistämässä lanttia poitsun viulukoteloon. Aaaaw!

Toisella Lontoon reissullani olin taas kuuntelemassa musikantteja samaisessa paikassa. Eräs sellisti lyöttäytyi seuraani. Kävimme kahvilla ja hän sanoi minulle: "Viulistit pääsevät naisten sydämiin, mutta sellistit pääsevät heidän pöksyihinsä." Väittämä osoittautua virheelliseksi, koska minun pöksyihini hän ei ainakaan päässyt.

Mietin eilen Tampere-Talossa että kuka on orkesterin seksikkäin musamies. Olisi pitänyt olla kyllä kiikarit matkassa. "Pillistien" ongelma oli se, että heidät oli piilotettu takarivistöön nuottitelineiden taakse. Eikä instrumentteihin puhaltelu hamsteriposkin tehnyt oikeutta heidän kasvoilleen. Toisaalta treenatulle suun alueelle löytyy tärkeitä käyttötarkoituksia myös ei musiikillisissa tilanteissa. ;)

"Jousistit" puolestaan ovat näppärä- ja herkkäsormisia kultapojuja. Tykkään kyllä sellon äänestä, mutta sellon raahaaminen romanttiselle rantapicnikille on vähän eri juttu kun viulun koppaaminen kainaloon. Toisaalta vedenpaisumuksen sattuessa sellosta saa nopeasti tuunattua kahden hengen pelastusveneen. 

"Rummistit" ja muut rytmisoittajat + muut erikseen mainitsemattomien instrumenttien soittajat eivät valitettavasti päässeet mukaan skabaamaan Tampere Filharmonian seksikkäimmän musamiehen tittelistä. Puolet pisteistä kuitenkin tulee soittimesta ja puolet miehen ulkonäöstä. Täten triangelin soittajan täytyy olla ihan tulikuuma pestäkseen tavallisen näköisen viulistin. 

Täytyy sanoa, että minulla oli kolme suosikkia: yksi viulisti, yksi sellisti ja yksi pillisti. Voittajaa oli mahdotonta valita koska näköetäisyys ei ollut paras mahdollinen. Kisa jatkuu siis kiikarin avulla seuraavassa konsertissani silloisten paikalla olijoiden kesken. Haluan antaa kuitenkin erityismaininnan vieressäni istuneelle viulistille: Juhalle. Tummat silmät, ruskea tukka...

Herkuttelemassa väliajalla: Juha, pulla ja vesilasi.

Juha naulakoilla.

Vivin hottislookki.

Rikottu polkkatukka -kampaus lettikiharoista

Ohjeet

1. Tee lettikiharaa pikkulettien avulla. Käännä suorana törröttävät latvat sisään päin minimuotoiluraudalla.

2. Suuntaa etuosan hiuksia kasvoille läpäksi. Pinnitä korvan päälle hiusrajalle. Läppähiusten latvat voi jättää roikkumaan vapaana.

3. Erottele päälaelta (ei takaraivolta) hiusmassaa. Klipsaa pois tieltä.

4. Suuntaa loput hiukset taakse. Eli siis ne hiukset, joita ei ole vielä liikuteltu. Laita nämä hiukset ponnarille ja liu´uta hiuslenkkiä alaspäin noin kaulan tyven kohdalle.

5. Käännä ponnarin latva sisään päin. Jemmaa ja pinnitä latvat niskaan hiusrajalle. Kun teet näin, hiuksesi alkavat näyttää polkkatukalta. 

6. Vapauta pois tieltä klipsaamasi päälaen hiukset. Ne asettuvat yli polkkalinjan pään oikealla ja vasemmalla sivulla. Lopputuloksena on rikottu polkkatukka -kampaus.

7. Lisää vielä hieno koriste kuvan osoittamaan kohtaan.

Ps. Kaikki kuvat ovat valmiista kampauksesta. Kampaus on oikeasti niin helppo ja nopea, että varsinaisia vaihekuvia tuskin tarvitaan. Jos joku niitä kuitenkin kaipailee niin katsotaan mitä voin tehdä.

Flirttiä kehiin tytöt niin eiköhän se uusi ihastus siitä lämpiä! :)

Timanttinen lumihiutale -koriste kruunaa kampauksen

Mikä tahansa kampaus muuntuu juhlavamman näköiseksi kun siihen lisää hienon koristeen. Sipaisin kuvia varten nopean nutturakampauksen pikkulettikiharaisista hiuksista. Timanttinen lumihiutale -koriste on irroitettu kahden euron käsilaukusta, jonka löysin kirppikseltä. Kiinnitin sen hiuksiini hengettömillä pinneillä. 

Korvikset ja kaulakoru designed and made by Vivi

Lettikiharaa pikkulettien avulla

Ohjeet

1. Palauta mieleesi tavallisen letin teko. Tee kevyesti kosteisiin hiuksiin tasaisin välimatkoin pikkulettejä. Koita tehdä niistä suunnilleen yhtä paksuja. Kiinnitä kumilenksuilla. Villalankakin käy jos haluat säästää hiustesi kuntoa.

Vinkki: Voit laittaa letityksen pohjalle vaikkapa kampausnestettä. Pikkulettikihara pysyy kylläkin yleensä hyvin ilman muotoilutuotteita.

Vinkki: Mitä enemmän teet pikkulettejä sitä lammasmaisemman pörröpään saat. Mitä vähemmän teet pikkulettejä sitä volyymittomamman ja löysemmän lettikiharan saat.

Vinkkirypäs: Pikkuletit voi laittaa esim juuri pestyihin vielä hieman kosteisiin hiuksiin. Pidä huoli että letittämättömät hiukset eivät ehdi kuivahtaa sillä välin kun letität (niitä voi pitää nipussa tai klipsattuna nyttyrälle). Suihkepullolla voi tarvittaessa supsuttaa lisäkosteutta. Liian märkänä letitetyt hiukset kestävät ikuisuuden kuivua. Täysin kuiviin hiuksiinkin tehdyistä leteistä tulee yleensä ok kiharaa varsinkin jos letit ovat aivan laihoja pikku luikeroita.

Vinkkirypäs: Pikkuletit kannattaa tehdä ennen nukkumaanmenoa. Yöllä ne kuivuvat näppärästi itsekseen ja aamulla niistä saa nopeasti hiusviimeistelyn aikaiseksi. Voit myös viilettää pikkuletit päässä (ja pistää niiden kaveriksi vaikkapa pitsipipon) päivän pari ja hyödyntää ne sitten vasta lettikiharoina. 

Huom! Kuvien ositukset eivät ole mitään primus maximus -osituksia. Tein vain nopeasti pikkulettejä pään täyteen. On hyvä jos letit asettuvat tiiliskiviaita tyyppisesti eli lomittain. Silloin kiharalopputuloskin on kauniimpi eli ositusjakaukset eivät irvistele vilautellen päänahkaa.

2. Avaa pikkuletit. Möyhäise lettikiharat läpi sormin niin ositusjakaukset lakkaavat näkymästä. Määritä jakauksen paikka.

3. Käännä suorana sojottavat latvat sisäänpäin vaikkapa minimuotoiluraudalla. Kiertoliike ranteessa muistuttaa moottoripyörällä kaasuttamista.

(4.) Voit tupeerata päälliosan tyven. Tupeeraus on paikallaan varsinkin silloin jos lettikiharasi eivät nouse tyvestä vaan mataavat pitkin päänahkaa. Kuvan tukkaa ei ole tupeerattu.

Ps. Bloggaaja onnistui kadottamaan koneeltaan varsinaiset lopputuloskuvat. :( Normaalistihan ne löytyisivät roskakorista, jonka olen siirtänyt jonnekin mysteerisijaintiin. Ei löydy. Liitän kuvat tänne sitten jos löydän ne. Onneksi lettikiharatekstuuri näkyy kuitenkin jo vaihekuvassa.

Pss. Yksi lukija kyseli helppojen kesäkampauksien perään. Pikkuletit tai pikkulettikiharat ovat hyviä kesällä koska:

- Muotoilutuotteita ei välttämättä tarvita.

- Yhdellä laittamisella voi viilettää useamman päivän. Ensin voi hyödyntää pikkulettityylin ja sitten lettikiharatyylin. Pikkuleteillä voi mennä järveen uimaan. Eli näppärä "vesikampaus".

- Pikkuleteillä hiukset rasvoittuvat hitaammin kuin aukinaisina. / Lettikihara nostaa hiusta tyvestä, jolloin hiukset rasvoittuvat hitaammin kuin aukinaisina.

Anna, lukioaikainen paras ystäväni

Tapasin tänään kaupungilla Annan eli lukioaikaisen parhaan ystäväni. Anna asuu nykyisin Sveitsissä, mutta käy Suomessa monta kertaa vuodessa. Olen iloinen siitä että meidän ystävyytemme on aina vaan voimissaan. Lukion päättyminen ja eriteille lähteminen eivät vieraannuttaneet meitä toisistamme. Erilaiset elämäntilanteet ja maantieteellinen välimatka eivät ole viilentäneet välejämme. Tosi ystävyys on ikuista. Anna & Vivi 4ever! 

Anna on ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Opin hänen seurassaan ystävyyden merkityksen. Ystävänä ja ihmisenä Anna on parasta A-luokkaa. Voin luottaa häneen täydellisesti ja hänen mielipiteillään on minulle paljon painoarvoa. Anna on kaiken kukkuraksi vielä hauskaa seuraakin! Hän ei tärkeile tai aseta itseään muiden yläpuolelle. Anna ei ikinä kääntäisi minulle selkäänsä, paitsi tämän postauksen kuvassa. :) Ystäväni kauniit kasvot jäävät arvoitukseksi täällä blogimaailmassa. 

Kuvassa näkyy Tampereen yhteiskoulun lukio eli Tykki, joka on ilmaisutaidon erikoislukio. Anna ja minä valmistuimme sieltä ylioppilaiksi keväällä 2000. En ole siis ihan niin nuori kuin mitä ulkomuotoni antaa ehkä olettaa. Myös Anna on hörppäissyt taikavettä ikuisen nuoruuden lähteestä. Emme siis ole paljoakaan muuttuneet vuosien saatossa ulkoisesti. Heh, no suurin muutos on että olemme vaihtaneet päikseen hiusten väriä. Anna, joka oli ennen tumma, on nyt vaalea. Ja minä, joka olin vaalea, olen nyt tumma. :)

Tässä Makasiininkadun kerrostalossa asuin lukioaikana. Aina kun kuljen entisen luukkuni ohi, katsahdan kaihoisasti vanhaa ikkunaani. Se on tuo oikeanpuolimmainen neljännessä kerroksessa. Oi niitä aikoja! Silloin talon alakerrassa oli Yesterday eli 2nd Hand-liike, josta niin moni tykkiläinenkin kävi ostamassa mm menneiden vuosikymmenten makeita vaatteita.

Vivin liikuntailottelu puistossa

Aluksi pieni poseeraus.

Sitten lämmitellään paikat naruhyppelyllä.

Huh huh, olipa rankkaa!

Hii-op, voi miten painava jässikkä!

Jospa leikinkin näillä kevyillä pikkukilssuilla.

Lopuksi kunnon venytykset niin ei mee paikat jumiin.

Liikunnan ilo, ohoi!

Harrastan enimmäkseen hyötyliikuntaa (lähinnä kävelyn muodossa). Välillä innostun olemaan aktiivisempi. Hommasin viime viikolla piiiitkästä aikaa kuntokeskusjäsenyyden (kesto 3kk). Olen nyt käynyt pari kertaa hikoilemassa. Olisi kiva tulla timmiksi, eikä olla vain luontaisen hoikka. Entistä parempi lihaskunto olisi nanna juttu. Mutta mistä saa motivaation ja aidon liikunnan ilon?

Postauksen kuvasarja on tehty huumorimielessä. Ne jotka tuntevat minut, tietävät etten ikinä menisi oma-aloitteellisesti ja intopinkeenä puistoon jumppailemaan. Oli kuitenkin hauskaa esittää kameralle jotain ärsyttävän energistä himotreenailijaa. :) Vivin liikuntailottelu puistossa oli siis vähän toisenlaista kuin mitä otsikko ja kuvat antoivat ymmärtää. Ehkä se aito into aktiivista kuntoilua kohtaan vielä herää. Toivotaan! Tsemiä kaikille jotka haluaisivat nauttia liikunnasta ja tulla parempaan kuntoon ja kuosiin!

Laitan tähän vielä lähtötilanteeni kun nyt tosiaan olen uuden treenikauden alkuvaiheessa:

178 cm ja 61,5 kg (pituus tuskin tulee muuttumaan, mutta jos saisi lisäpainoa lihasmassan muodossa)