Parturi-kampaajan työ on tehdä asiakkaan hiuksista entistä ehommat. Kerran minulle on tarjottu rahaa asiakkaan hiusten pilaamisesta. Eräänä kauniina päivänä liikkeeseen tupsahti kolme nuorta miestä. He olivat ainakin 18-vuotiaita päätellen siitä että he olivat hurauttaneet kaupunkiin autolla jostain korvesta. Kutsutaan heitä Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi, vaikkakin poikaporukka muistutti pikemminkin Extreme Duudsoneita.
Tupu ja Hupu olivat saaneet päähänsä, että Lupu vietäisiin parturiin ottamaan ylitörkeä leikkaus. Kaikkea ne teinit keksivätkin. Tarina ei kerro miksi Tupu ja Hupu eivät itse voineet toteuttaa tuhotöitä kaverinsa tukalle. Olenko minä kouluttautunut hiusammattilaiseksi ja leikannut hiuksia tuhansia tunteja että voisin tuhota jonkun kutrit? Pitäisikö minun leikata jollekulle linnunpelätin ja päästää hänet ulos liikkeen etuovesta? Siinäpä vasta positiivista mainosta lafkan tasosta.
Tupu ja Hupu eivät määritelleet sen tarkemmin miten minun piti pilata Lupun tukka. Lupulla taasen ei ollut sananvaltaa. Hänen piti vain nököttää parturi-tuolissa ja pelätä pahinta. Kyllä kaveruus on hieno asia. Tosikaverit harrastavat käytännönpiloja ja louhivat hupia toisen ahdingosta. Niin no, vahingonilo on toki parasta iloa. Ja kukapa ei haluaisi ilahduttaa kamujaan? Tuolla kertaa nakki napsahti Lupulle.
Oli se sitten liikkeen maine, myötätunto tai muu tekijä niin päätin etten tappaisi hiuspanttivankini tukkaa. Ehkä olisi pitänyt olla yllytyshullu ja antaa mennä. Kerrankin olisi saanut pistellä saksilla koreasti täysin ajattelematta onko lopputulos asiakasta mairitteleva.
Olisin voinut klohmia sieltä täältä. Olisin voinut tehdä törkeitä kaljuläiskiä. Munkkikaljukin paljaine takaraivoineen olisi ollut kiva.Olisin voinut ohentaa tukan syöpälapsityyppiseksi. Niin paljon mahdollisuuksia ja minä en tarttunut niihin.
Tilanne oli se että Tupu ja Hupu olisivat riemuinneet linnunpelättimestä, mutta Lupu olisi ollut täysin tyytyväinen normileikkaukseen. Miten palvella kun asiakkaiden toiveet ovat vastakohtaisia? Minulla on teille yksi sana ja se on: kompromissi. Päätin tehdä Lupulle laadukkaasti leikatun, mutta epätavallisen muotileikkauksen. Leikkasin sivut ja takaosan konelyhyiksi eli muutaman millin mittaisiksi. Pikkukoneella taiteilin tähän pohjaan villejä kaljuraitoja. Päälliosa oli suht normi ja se nostettiin lopuksi vahalla pystyyn.
Tupu ja Hupu maksoivat viulut tyytyväisinä. Lupu vaikutti huojentuneelta kun ei saanutkaan klonkkutukkaa. Nuoret miehet jatkoivat kaupunginvalloitustaan. Parturi oli taas euronsa ansainnut. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti