Williamin ja Katen häiden inspiroima minihattu

Minä ja suunnittelemani että toteuttamani minihattu / hiuskoriste.

Williamin ja Katen häiden inspiroima minihattu

Williamin ja Katen häät olivat eilen kaikkien huulilla. Facebookissa kuhistiin. Yksi kaveri lähti paikan päälle seuraamaan häähulinaa. Sisko ja pikkuserkku juhlivat the häitä kokkaillen, pukeutuen ja seuraten tv-lähetystä. Itse katsoin vasta myöhään illalla Iltalehden nettisivuilta  häiden kuvasatoa. Telkkua en tällä hetkellä omista, enkä muutenkaan ole koskaan ollut kovin perso kuningashuoneiden uutisille. Mietin kuitenkin, että minäkin voisin louhia jotain iloa Williamin ja Katen suurhäistä.

Varsinkin kuninkaallisissa häissä naispuoleiset juhlavieraat suosivat näyttävien hattujen käyttöä. Hiukset näyttelevät yleensä sivuroolia samalla kun spesiaalit hatut keräävät katseita. Otin tavoitteekseni suunnitella ja toteuttaa sekä arkeen että juhlaan sopiva minihattu / hiuskoriste. Päätin heti kärkeen, että en tee mitään taivasta hipovaa pystytystä ja jätän sulat, bling blingit, pitsit ja naurettavat sekä ylenpalttiset elementit käyttämättä.

Leikkasin mustasta purkunahasta pitkää suikalenauhaa. Liimasin sitä ympyräalustalle epäsymmetrisinä lenkkeinä. Tykkään kun pintapuolen nahka ja sen mokkainen alapuoli synnyttävät kivaa syvyysvaikutelmaa. Valmista minihattua voi käyttää kuvien osoittamalla tavalla. Alemmille korkeuksille kiinnitettynä se menee jo kukkamaisesta koristeesta. Ai niin, kiinnitin minihatun pinneillä hiuksiin. Tarkoitus on kyllä ommella sen pohjaan kolme pikkuklipsiä. Postauksen kuvissa hiukseni ovat auki, koska morsiankin piti hiuksiaan auki. Tai sitten hiukseni ovat auki, että voin paremmin esitellä uutta leikkaustani, joka sekin on tavallaan Katelta pöllitty. :)

Katella ja minulla on sama leikkausmalli

Parturoin eilen itse itselleni kerrostusleikkauksen. Katsoessani samaisena iltana netistä Williamin ja Katen häitä edeltäviä kuvia, tajusin että olin monistanut itselleni Katen leikkausmallin! Sama pituus, yhtä pitkä kerrostusosuus vahvassa latvassa, vähäinen äärilatvaohennus sekä samanlainen päälliosan hiusläppä. Katen ja minun samisleikkausmalli on niin yleinen peruskauramalli, että en odota kenenkään itsekseen huomaavan yhtäläisyyttä. 

Tämän postauksen kuvia varten kiharsin äärilatvat muotoiluraudalla. Voisin joku päivä viimeistellä tukkani Katen tyyliin niin näkisitte samankaltaisuuden selvemmin. Tosin suuri ero on tietenkin hiusten väri. Katella on luonnollisen keskiruskea tukka ja itselläni pääosin munakoiso, latvat ovat liukuvärjäystyyppisesti vaaleammat.

Vivi eli mä eli bloggaaja-hemmo.

Minne mun naamani on kadonnut?

Olen tässä miettinyt että näkyykö omaa lärvinassulaistani liian harvoin postauksissa. Viimeksi lättyni paistatteli etusivulla 31.3. En ole tehnyt mitään tietoista päätöstä vähentää omakuvien käyttöä. On vaan ollut helpompaa ja nopeampaa tehdä hiusvinkkejä muiden hiuksiin ja ottaa niistä kuvia. Itse itsensä kuvailua on tullut harrastettua paljon ja olen aika kyllästynyt siihen. Tämänkin postauksen kuvat olen räpsinyt itsestäni ajastuslaukaisulla, enimmäkseen olen kuvannut itseäni käsivaralta. Nuo tavat ovat sellaista säätämistä ja aikaa vaan palaa. Naaman kampailu ja tukanlaittokin vievät oman aikansa. Jälkimmäinen varsinkin silloin, jos ottaa vaihekuvat. 

Päivän lookkejanikaan ei ole nähty aika päiviin. Se on se sopivan kuvaajan pyydystäminen ja yhteisen kuvausajan järjestäminen. Kokovartalokuvia en muistaakseni ole itse itsestäni ottanut, eikä ajatus nytkään himota. Kukahan olisi hyvä kuvaajauhri? Keväällä ja kesällä luonnonvaloakin piisaa ja käytössä on laadukas järkkäri. 

Voisi kuvitella että minun kuvaamiseni on lystiä puuhaa. Ehkä se on sitäkin. Olen vaan aika vaativa tapaus ja kontrolloin kaikkea sitä mikä liittyy kuvaustilanteeseen. Kerron tarkkaan mitä haluan ja opastan miten se saavutetaan. Tärkeintä minulle ovat peruslaatukriteerien ohella hyvät ilmeet ja mahdollisimman todellisuutta vastaavat kehon mittasuhteet. Niin ja kasvojen, hiusten ja pukimien tulee näkyä mahdollisimman imartelevasta ja tarkoituksenmukaisesta kuvakulmasta. Mottoni on: Mitä parempi kuva, sitä mukavampi sitä on katsoa.

Ihmeen vähän siitä on purnattu, että naamani on kadonnut kuukaudeksi postauksista. Mut joo, kyllä itseäkin vähän haittaisi jos pitäisi arvuutella että kuka blogikuvien henkilöistä on se bloggaaja-hemmo. It´s me. :) Koitanpa pistää jatkossa enemmän omakuvia jakoon. Jes poks pallinaama!