lauantai 16. helmikuuta 2013

Kummityttöni Aila

Kummitäti ja kummityttö.

Kummeudesta

Minusta tuli ensimmäistä kertaa kummi 8.12.2012. Kummityttöni nimi on Aila. Toivoin että minua pyydettäisiin kummiksi ja niin kävi. Olen tutustunut Ailan äitiin Sariin vasta vuoden 2012 alkupuolella, mutta hänestä tuli minulle erityinen ihminen yllättävän nopeasti. 

Olen iloinen että minulla on suloinen pieni kummityttö. Tulen varmastikin tekemään Ailan kanssa sellaisia juttuja joita tekisin oman tyttären kanssa, jos minulla olisi sellainen. Aila saa varmastikin rautaisannoksen kaunistautumiskoulutusta ja opetan tytölle myös, että mitään lunttimiehiä ei katsella. 

Tavallaan kummeus on pelottava asia, koska siinä on kyse roolimallin antamisesta ja sitoutumisesta. Monet avioliitot päättyvät kestettyään vuoden pari, mutta kummeus on ja pysyy hautaan asti, miettikääpä sitä. Toki kummeuden voi hoitaa minimin mukaan, muistaa vain antaa lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin kunnes kersa saavuttaa täysi-ikäisyyden.

En ole menneisyydessäni hinkunut kummiksi ja minusta tuntuisi epämiellyttävältä olla kytkettynä muksun kautta johonkin perheeseen, joka ei sytytä. Voisin hyvin kuvitella kieltäytyväni kummipestistä edellä mainitusta syystä. 

Aila on toivottu kummilapsi, mutta pakko myöntää että sitoumus hieman ahdistaa, koska sitoutuminen on omalla tavallaan ahdistavaa. En ole koskaan sitoutunut mihinkään kovin pitkäksi aikaa tai olen pitänyt toisen jalan ovenraossa. Kummeus on pisin sitoumus, jonka olen koskaan tehnyt. Varmaankin tulen oppimaan sen että sitoutuminen voi tuoda tullessaan oikein hyviä asioita.


Villiintymistä ristiäisissä

Jotenkin siinä kävi niin, että päädyimme muksujen kanssa pusuhippasille. Lopulta kaikilla paikalla vielä olleilla oli naamassa punaisia huulenjälkiä. Sarin esikoinen Tiia pisti minulle vielä uudet kynsilakat, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013