Avasin treenikauden liikuntakeskuksessa

Löysin kävelymatkan varrelta tällaisia ihania pikkuruisia lehtikuusen käpyvauvoja. Ui jui jui, kun ne on söpöjä!

Korkkasin uuden kuntokeskukseni tänään

Olen tyytyväinen, sillä sain itseni väännettyä testaamaan uutta kuntokeskustani. Tartuin tosiaan maanantaina CityDeal.fin erikoistarjoukseen: 3kk:n kuntosalikäyttö ja ryhmäliikunnat 40 €. En aio, ainakaan tässä vaiheessa, paljastaa uuden kuntokeskukseni nimeä. Kyseessä on kuitenkin aivan ihastuttava paikka Tampereen sydämessä. Kuntokeskuksesta löytyi liikunta- ja pesutilojen lisäksi hyvällä maulla sisustettuja oleskelu- ja edustustiloja. Oli kyllä feng shuit kohdillaan. Tunnelma oli miellyttävä ja palvelu oli ystävällistä. 

Aloitin treenaamisen kirjaimellisesti penkkiurheilulla. Istuin tunnin hierovassa tuolissa. Ja kyllä lihakseni saivatkin kyytiä kun testasin melkein kaikki hierontaohjelmat. Olihan se tietysti aika rankkaa koittaa pureutua Me Naiset -lehteen samalla kun laitenystyrät leipoivat selän seutua rivakkaan tahtiin. Haluan uskoa, että lihaskuntoni paranee hierovassa tuolissa istumisen myötä. Onko sillä niin väliä kuka tai mikä niitä lihaksia liikuttaa? :) Muistaako kukaan kun TV-shopissa mainostettiin sähköimpulsseja antavia johdollisia lätkiä, jotka piti kiinnittää kehoon? Ideana oli lihaksiston treenaaminen tekemättä itse mitään. En koskaan hankkinut tätä ihmekeksintöä, mutta vähän jäi kuitenkin paha mieli kun juttu joka kuulosti liian hyvältä ollakseen totta ei sitten ollutkaan totta. :(

Ihmettelin kuntosalilaitteiden säätöjä noin vartin odotellessani spinning-tunnin alkua. Ainut harmitus oli se kun salin ainut telkkari oli lämmittelylaitteiden edessä eli näköpiirini ulkopuolella. Kävi kyllä mielessä, että voisin katsella saippuasarjaa...öö tarkoitan siis... että voisin huristella kuntopyörällä. Mutta ehkä se olisi ollut vähän hassua kun olin kuitenkin menossa spinning-tunnille. 

Ryhmäliikuntatunnilla jouduin ihan itse polkemaan pyörääni omilla pikku jaloillani. Ja hiki virtasi. Päässäni soi pukuhuoneessa kuulemani Inner Circlen Sweat-biisi. Se sopisi kyllä kaikkien intomielisten Duracell-pupu liikunnanohjaajien ryhmätuntien taustamusiikiksi. 

"Girl I want to make you sweat

Sweat till you can't sweat no more
And if you cry out
I'm gonna push it some more"

Kävelin sitten vielä reippaasti kotiin Pispalaan. Tuli kyllä hyvä olo ja mieli monipuolisesta liikunnasta. Haluaisin kyllä että kuntoilu olisi luonnollinen osa jokapäiväistä elämääni. Minulla vaan ei pysy homma hanskassa. Innostun alussa liikaa (tai siis innostun pakottamaan itseäni erinäiset liikunnallisuuden haavekuvat mielessä), rupean suorittamaan osaamatta nauttia, väsyn, lopetan ja palaan perusolotilaani eli lähes pelkän hyötyliikunnan harjoittamiseen. Koitan tällä kertaa panostaa hyvän mielen ylläpitoon ja rajoittaa itserääkkäilyä.