Juhan seuralaisena Tampere Filharmonian konsertissa + höpöttelyä

Kausi-istumapaikat ovat niin näppärässä sijainnissa, että olemme aina ekana kahvijonossa. Muut joutuu odottaan. :)

Pääsin eilen Juhan seuralaisena nauttimaan Tampere Filharmonian konsertista Tampere-talon Isossa salissa. Juhan perheellä on kausikortit. Minä onnekas pääsen kuuntelemaan klassisen musiikin konsertteja silloin jos molemmilla vanhemmilla on muuta menoa. 

Juha on itseasiassa lukioaikaisen parhaan ystäväni Annan pikkuveli. Perhe ******** koirineen päivineen on ollut iso osa elämääni vuodesta -97 alkaen. Kaikki perheenjäsenet ovat kultaisia ihmisiä, jotka ovat rikastuttaneet elämääni monin eri tavoin. Juha soitti viulua ylioppilasjuhlissani ja hän on useasti pitänyt minulle yksityiskonsertteja. Hänestä tulee ammatti viulisti.

Konsertti itsessään oli parhaita kokemiani klassisen musiikin konsertteja. Meille esitettiin Ludwig van Beethovenia ja Felix Mendelssohnia. Solistina oli uskomaton viuluvirtuoosi Stefan Jackiw (s.1985). Täytyy sanoa että jos kyseinen viulistihurmuri soittaisi sulosointuja ikkunani alla niin avaisin oitis ikkunan. Sitten pudottaisin Tähkäpää-lettini Stefanin köydeksi, jota pitkin hän voisi kivuta luokseni. :) On se kyllä hämmästyttävä juttu, miten jotkut saavat soitollaan kaikki hurmiotilaan. Silloin ei soi vain soitin vaan myös soittajan sielu. 

Huomaan usein että ajatukseni karkailevat omille teilleen. Eilenkin nautin kovasti konsertista, mutta mieleni pyöritteli myös off topic -aiheita. Kapellimestari Hannu Lintu liikkuu niin eläväisesti musiikin tahtiin että hän voisi julkaista oman keppijumppavideon. Se olisi ihan varmasti parempaa settiä kuin joku lasten Leipuri Pulla -satujumppa. Ja kun sitä oikein miettii niin en ole kyllä koskaan nähnyt ylipainoista kapellimestaria. Hannu voisi siis julkaista myös elämäntaparemontti kirjan nimeltä: Liiku ja Syö kuin Lintu -painonhallintaa musiikin avulla. :)

Ja sitten on se ikuisuuskysymys: Minkä instrumentin soittajat ovat seksikkäimpiä? Oma viulistifiksaationi onkin tässä jo tullut esille. Kerrotaanpa vielä yksi parhaista muistoistani Lontoon Covent Gardenilta 90-luvun loppupuolelta. Olin seuraamassa katumusikanttien esityksiä, vaikkakin esitysspotti oli kellaritason montussa, jota ympäröi ykköskerroksen kaide. Kolmen tyypin poppoo soitteli siinä ihanasti ja silmäni oikein lepäsivät tummatukkaisessa viulistissa. Yhtäkkiä hän alkoi soittamaan vain minulle, ah mitä katsekontaktitulitusta! Muu yleisö kääntyi oikein katsomaan, että kenetkä se viulisti-ihanuus oli bongannut. Pitihän sitä sitten käydä pistämässä lanttia poitsun viulukoteloon. Aaaaw!

Toisella Lontoon reissullani olin taas kuuntelemassa musikantteja samaisessa paikassa. Eräs sellisti lyöttäytyi seuraani. Kävimme kahvilla ja hän sanoi minulle: "Viulistit pääsevät naisten sydämiin, mutta sellistit pääsevät heidän pöksyihinsä." Väittämä osoittautua virheelliseksi, koska minun pöksyihini hän ei ainakaan päässyt.

Mietin eilen Tampere-Talossa että kuka on orkesterin seksikkäin musamies. Olisi pitänyt olla kyllä kiikarit matkassa. "Pillistien" ongelma oli se, että heidät oli piilotettu takarivistöön nuottitelineiden taakse. Eikä instrumentteihin puhaltelu hamsteriposkin tehnyt oikeutta heidän kasvoilleen. Toisaalta treenatulle suun alueelle löytyy tärkeitä käyttötarkoituksia myös ei musiikillisissa tilanteissa. ;)

"Jousistit" puolestaan ovat näppärä- ja herkkäsormisia kultapojuja. Tykkään kyllä sellon äänestä, mutta sellon raahaaminen romanttiselle rantapicnikille on vähän eri juttu kun viulun koppaaminen kainaloon. Toisaalta vedenpaisumuksen sattuessa sellosta saa nopeasti tuunattua kahden hengen pelastusveneen. 

"Rummistit" ja muut rytmisoittajat + muut erikseen mainitsemattomien instrumenttien soittajat eivät valitettavasti päässeet mukaan skabaamaan Tampere Filharmonian seksikkäimmän musamiehen tittelistä. Puolet pisteistä kuitenkin tulee soittimesta ja puolet miehen ulkonäöstä. Täten triangelin soittajan täytyy olla ihan tulikuuma pestäkseen tavallisen näköisen viulistin. 

Täytyy sanoa, että minulla oli kolme suosikkia: yksi viulisti, yksi sellisti ja yksi pillisti. Voittajaa oli mahdotonta valita koska näköetäisyys ei ollut paras mahdollinen. Kisa jatkuu siis kiikarin avulla seuraavassa konsertissani silloisten paikalla olijoiden kesken. Haluan antaa kuitenkin erityismaininnan vieressäni istuneelle viulistille: Juhalle. Tummat silmät, ruskea tukka...

Herkuttelemassa väliajalla: Juha, pulla ja vesilasi.

Juha naulakoilla.

Vivin hottislookki.