tiistai 10. toukokuuta 2011

Vivin liikuntailottelu puistossa

Aluksi pieni poseeraus.

Sitten lämmitellään paikat naruhyppelyllä.

Huh huh, olipa rankkaa!

Hii-op, voi miten painava jässikkä!

Jospa leikinkin näillä kevyillä pikkukilssuilla.

Lopuksi kunnon venytykset niin ei mee paikat jumiin.

Liikunnan ilo, ohoi!

Harrastan enimmäkseen hyötyliikuntaa (lähinnä kävelyn muodossa). Välillä innostun olemaan aktiivisempi. Hommasin viime viikolla piiiitkästä aikaa kuntokeskusjäsenyyden (kesto 3kk). Olen nyt käynyt pari kertaa hikoilemassa. Olisi kiva tulla timmiksi, eikä olla vain luontaisen hoikka. Entistä parempi lihaskunto olisi nanna juttu. Mutta mistä saa motivaation ja aidon liikunnan ilon?

Postauksen kuvasarja on tehty huumorimielessä. Ne jotka tuntevat minut, tietävät etten ikinä menisi oma-aloitteellisesti ja intopinkeenä puistoon jumppailemaan. Oli kuitenkin hauskaa esittää kameralle jotain ärsyttävän energistä himotreenailijaa. :) Vivin liikuntailottelu puistossa oli siis vähän toisenlaista kuin mitä otsikko ja kuvat antoivat ymmärtää. Ehkä se aito into aktiivista kuntoilua kohtaan vielä herää. Toivotaan! Tsemiä kaikille jotka haluaisivat nauttia liikunnasta ja tulla parempaan kuntoon ja kuosiin!

Laitan tähän vielä lähtötilanteeni kun nyt tosiaan olen uuden treenikauden alkuvaiheessa:

178 cm ja 61,5 kg (pituus tuskin tulee muuttumaan, mutta jos saisi lisäpainoa lihasmassan muodossa)

2 kommenttia:

  1. Sulla näyttää olevan ihan yhtä ruskettuneet sääret kuin allekirjoittaneella...;)
    Puistojumppa (mitä täällä Kuhmalahdella ei harrasteta puistossa vaan urheilukentällä) on kyllä oikeasti ihana kesäliikuntamuoto, kun voi samalla bongailla pääskyjä ja perhosia. Eikä ole pakko pinnistellä ja silti tulee helteessä hiki!
    Tiina

    VastaaPoista
  2. Moi Tiina!

    Meikäläinen on yleensä kesät talvet kalkkilaivan kapteeni. :) Sä todellakin näet puistojumpan / urheilukentttäjumpan hyvät puolet!

    VastaaPoista